Kuinkas sitten kävikään?
Perjantaina 2.2.2018 Helsingin Senaatintorilla oli SAK:n järjestämä Ääni työttömälle-mielenilmaus ja siihen osallistuivat muutamat ammattiliitot järjestämällä poliittisen lakon. Media maalaili kauhukuvia siitä, kuinka koko Suomi pysähtyy lakon seurauksena. Kuinkas kävikään: Valkeakoskella suurin osa bussivuoroista kulki, kaupat olivat normaalisti auki eikä median kauhukuvat toteutuneet.
Palvelualojen ammattiliitto PAM osallistui poliittiseen mielenilmaukseen, mutta ei lähtenyt lakkoilemaan asian puolesta. Miksi? Suurin osa palvelualojen työehtosopimuksista on päättynyt tammikuussa. Neuvottelut ovat vielä kesken, mutta esimerkiksi kiinteistöalan neuvottelut kärjistyivät jo niin, että PAM asetti ylityökiellon alalle – työntekijät tekevät työvuoronsa normaalisti, mutta kieltäytyvät ylitöistä. Tällainen ratkaisu talvikuukausina aiheuttaa toki myös haittoja, esimerkiksi teiden ja pihojen heikompaa tai hitaampaa lumitöiden hoitoa. Työnantajapuolen vaatimukset mm. lisien poistosta ja työpäivän merkittävästä pidentämisestä aiheuttaisivat työntekijöille niin suuren palkanalennuksen, että tällaisiin toimiin oli ammattiliiton puolesta ryhdyttävä. Kiinteistöalalla on nähty viime viikkoina myös ulosmarsseja työpaikoilta ympäri Suomea. Tällä hetkellä tilanne näyttää niin eripuraiselta, että lakon mahdollisuus tuntuu yhä todennäköisemmältä.
Kaupan alan sekä matkailu- ja ravintola-alan TES-neuvottelut ovat myös käynnissä. Näillä aloilla vanha työehtosopimus päättyi tammi-helmikuun vaihteessa ja nyt ollaan ns. sopimuksettomassa tilassa. Vanhan sopimuksen ehtoja noudatetaan siihen saakka, kunnes uusi sopimus syntyy. Sopimukseton tila tarkoittaa, että neuvottelujen venyessä tai jumiutuessa työtaistelutoimet, esimerkiksi ulosmarssi tai lakko, ovat mahdollisia. Mikäli työnantajapuolen vaatimukset ovat samaa luokkaa kuin työnantajan kiinteistöalan neuvotteluissa esittämät olivat, niin pidän lakkoa myös näillä aloilla hyvin todennäköisenä.
Palvelualoilla lisät ovat merkittävä osa palkasta. Lisät voivatkin tarkoittaa jopa kolmasosaa osa-aikaisen työntekijän palkasta kuukaudessa. Palvelualoilla, esimerkiksi kaupan alalla suurin osa työntekijöistä on osa-aikaisia ja peruspalkka matala verrattuna esimerkiksi teollisuuden palkkoihin. Sekä kiinteistön, kaupan että matkailu- ja ravintola-alan työ on henkisesti ja fyysisesti raskasta ja alojen matala palkkaus ei houkuttele uusia työntekijöitä alalle. Lisien poisto tarkoittaisi näille aloille selkeää palkkakuoppaa, jota ei edes reilulla peruspalkan korotuksella korvattaisi.
Mielestäni nyt ollaankin tiukassa tilanteessa, nämä TES-neuvottelut näyttävät suuntaa tulevaisuuteen. Viimeisen 100 vuoden aikana ay-liikkeen saavuttamat työntekijöiden edut alkavat olla lakkauttamisuhan alla työnantajien silmissä. Jos nyt luovumme lisistä, tulevien vuosien TES-neuvotteluiden työnantajien ehdottamat heikennysvaatimukset todennäköisesti tulevat koskemaan äitiyslomaa, vuosilomaa, lomapalkkaa jne. Pelkoni onkin, että vähitellen palaamme nykyisestä hyvinvointiyhteiskunnasta takaisin vanhaan renki- ja piika-asetelmaan.
Pidetään siis kiinni saavutetuista ja annetaan täysi tukemme mahdollisille työtaistelutoimille.
Anni Niska
toimipaikkakohtainen luottamusmies
ammattiosaston vt. sihteeri